I always miss spring – the feeling of a new awakening of love. The charm and uniqueness of everyday simple moments is almost imperceptible. I would like to catch some of them (risking only drifting in a flooded river of life). The word “longing” has both beauty and pain at the same time – both a healing uplift and the pain of its absence. There is an equally great contradiction in the lines of emotion I have captured, often only a barely noticeable aftertaste of something extraordinarily larger. 

Ikävöin aina kevättä – tunnetta rakkauden uudelleen heräämisestä. Jokapäiväisen elämän pienten hetkien viehätys ja ainutlaatuisuus tuntuu jäävän huomaamatta. Haluaisin saada nämä hetket kiinni (vaarana vain ajelehtiminen elämän virrassa). Sanassa “kaipaus” on yhtä aikaa kauneutta ja kipua – sekä parantavaa nostetta että tuskaa sen puuttumisesta. Samanlainen ristiriita on myös tunteiden virroissa, jotka olen teokseen vanginnut. Usein vain hädin tuskin huomattavissa oleva jälkimaku jostain poikkeuksellisen suuresta