In my work I try to narrate about myself something more and beyond it. The acts in my work are from the day to day life, acts of emotions, happiness, sorrow, fear, beauty, appearance, perfection, attitude, worries. The work Twenty two stitches dwells on a loss of a fully grown embryo – my child in my womb that left his journey to heaven on the last day of the day he was suppose to come out. It is an important work, which speaks of the feeling of not having your own creation with you. The narrative refers to having lots of happiness yet finding no happiness – consonant with the universal idea of completeness/emptiness, the inherent paradox and struggle of life.

Teoksissani yritän kertoa itsestäni jotakin enemmän. Töideni aiheet ovat jokapäiväisestä elämästä: tunteita, onnellisuutta, surua, pelkoa, kauneutta, ulkonäköä, täydellisyyttä, asennetta, huolia. Kaksikymmentäkaksi ommelta velloo täysin kehittyneen sikiön menetyksessä – kohdussa olevan lapseni, joka lähti taivaaseen päivää ennen kuin hänen oli tarkoitus syntyä. Tämä on tärkeä työ, joka kertoo siitä tunteesta, kun oma luomuksesi ei ole kanssasi. Teokseni viittaa onnen olemassaoloon ilman onnen löytämistä – mikä on sopusoinnussa universaalin kokonaisuuden/tyhjyyden ajatuksen kanssa; se on elämän luontainen paradoksi ja kamppailu.