Olin valmistunut taidegraafikoksi vuonna 1998 ja työskennellyt aktiivisesti siitä lähtien. Oli selvää, että haluan tehdä puupiirroksia, mutta en löytänyt ominta tyyliäni, ilmaisuani tai kuvamaailmaani. Olin murrosvaiheessa ja työskentelyn mielekkyys oli kadoksissa, kunnes löysin oman arkisen kotimiljööni kuvien lähtökohdaksi. Valokuvasin ahkerasti keittiössä ja tein sen pohjalta puupiirroksia. Koko ajattelutapani muuttui: en enää yrittänyt teoksissani tavoittaa suuria totuuksia, vaan lähdin liikkeelle siitä, että yksityinen on yleistä. Teos on kuva silloisesta kuivauskaapistani. Työn perspektiivi on olennainen: puhtaus on jotain korkealla olevaa, vaikeasti tavoitettavaa, hiukan haurasta ja katoavaa.

I had graduated as a printmaker in 1998 and had been working actively ever since. It was clear that I wanted to make woodcuts, but I couldn’t find my own style, expression or visual world. I was in a state of transition and the meaningfulness of my work was lost until I found my own everyday domestic landscape as a starting point for my images. I photographed diligently in the kitchen and made woodcuts from it. My whole way of thinking changed: I stopped trying to reach for great truths in my work and started from the premise that the private is the public. The work is a picture of my drying cupboard at the time. The perspective of the work is essential: purity is something high, elusive, a little fragile and ephemeral.