We like to put people, especially women, into boxes or pigeonholes, to keep everyone in their assumed and predestined place. A career guidance counselor in our school advised nearly all of us female students to become nurses or teachers as if there was no possibility to be or do anything else. I was thinking about all the statistics brought out during the pandemic, citing women were being set back years by the situation. As if being trapped at home indefinitely was like being inside some sort of an ironic time warp. The figure I made in this piece is a combination of irony and the brilliance of the female juggling tasks: the matriarch, the cook, the homemaker, the source of life.

Meillä on tapana lokeroida ihmiset, erityisesti naiset, ahtaisiin raameihin, jotta jokainen varmasti pysyisi oletetulla ja heille ennalta määrätyllä paikalla. Koulumme ammatinvalinnanohjaaja ohjeisti lähes kaikkia naispuolisia opiskelijoita hakeutumaan opettajaksi tai hoitajaksi, aivan kuin ei olisi ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Mietin pandemian esiin tuomia tilastoja liittyen siihen, miten vallitseva tilanne on aiheuttanut takaiskun naisten asemalle yhteiskunnassa. Ajattelin, miten ihmiset olisivat jumissa kotona loputtomiin, kuin jonkinlaisen ironisen aikavääristymän sisällä. Teoksen hahmo on ironinen yhdistelmä naisesta, joka pallottelee eri vastuiden ja roolien välillä: matriarkka, kokki, kodin hengetär, elämän lähde.