After my father passed away in 2007, I came across 3 vintage handguns I never knew he owned. Torn between the fact they belonged to my father and my own feelings regarding U.S. policy on gun control, I decided to store them in a lock box and revisit the guns at another time. In late 2012, the horrifying murders in Sandy Hook happened and I wanted to get rid of the old guns. A friend suggested that I first photograph them. While the stark tones of the photograph undergird my conviction about the absence of sane gun policy in the US, it speaks a truth shared by many. The images are not subtle, nor is the subject matter and the violence inflicted by guns every single day. 

 Kun isäni kuoli vuonna 2007, perin kolme vanhaa käsiasetta, jotka isäni oli tietämättäni omistanut. Ristiriitaiset ajatukset siitä, että aseet kuuluivat isälleni, sekä omat ajatukseni Yhdysvaltojen asepolitiikasta saivat minut lukitsemaan aseet vanhaan laatikkoon. Loppuvuodesta 2012 Sandy Hookin hirvittävien koulusurmien myötä havahduin ajatukseen, että aseet ovat yhä laatikossa, ja päätin hankkiutua niistä eroon. Ystäväni kuitenkin ehdotti, että ottaisin niistä ensin valokuvia. Tämän valokuvan karut sävyt puhuvat paitsi omasta mielipiteestäni liittyen tervejärkisen asepolitiikan puuttumiseen Yhdysvalloissa, myös todellisuudesta, joka on monelle yhteistä. Kuvat eivät ole hienovaraisia kuten ei myöskään aihe tai aseiden aiheuttama jokapäiväinen väkivalta.