When my son was 3 or 4 years old, I had to show him to a doctor, who told the kindergarten management, that he is a normal child and can visit the institution. After the visit, I had an extract with the sentence: “The boy grows up in a family of artists”. He is now 11 years old, and I still don’t know if this conclusion is good or bad. Doctor’s conclusion has haunted me so far and I’m still trying to find an answer. There is a suggestion Look at the world through the eyes of a child. But how to do it, how can I unsee what I have seen, how to unlearn what I have taught and how to unhear what I have heard?   

Kun poikani oli kolme- tai neljävuotias, minun täytyi viedä hänet lääkäriin. Tämä ilmoitti päiväkodin johdolle lapsen olevan normaali ja voivan osallistua päiväkodin toimintaan. Lääkärikäynnin jälkeen huomasin lausunnossa lukevan “poika kasvaa taiteilijaperheessä”. Poikani on nyt 11-vuotias enkä edelleenkään tiedä, onko tämä päätelmä hyvä vai ei. Lääkärin lausunto on vaivannut minua siitä lähtien ja yritän edelleen löytää sille selityksen. Sanonnan mukaan maailmaa tulisi “katsoa lapsen silmin”. Mutta miten tämä onnistuu? Kuinka voin olla näkemättä, mitä olen nähnyt? Kuinka oppia pois siitä, mitä olen oppinut? Kuinka olla kuulematta, mitä olen kuullut?