In my previous works, I was free to choose what I was interested in, the shape, and the expression. But after I became a parent and began to feel socially responsible, I started conscious of what the artist could contribute to the people who see the works and the society without falling into self-satisfaction. 2015 marked the 70th anniversary of the atomic bombing of Nagasaki, and I couldn’t help but pay attention to this topic. I first decided to aime for a holistic expression about uninterrupted tragedy in human history instead of focusing solely on this event.

Aikaisemmissa töissäni olin vapaa valitsemaan kiinnostukseni kohteet, muodon ja ilmaisutavan. Kun minusta tuli perheellinen ja aloin kokea sosiaalista vastuuta, tulin tietoiseksi siitä, miten taiteilijana voi vaikuttaa yleisöön ja yhteiskuntaan – vaipumatta omahyväisyyteen. Nagasakin atomipommituksen 70-vuotispäivänä, vuonna 2015, en voinut olla huomioimatta tätä aihetta. Päätin ensimmäiseksi tähdätä holistiseen ilmaisuun ihmisen historian taukoamattomasta tragediasta, sen sijaan että olisin keskittynyt vain tähän tiettyyn tapahtumaan.