Curtain Fall evokes the inexorable tension of our times and the realization of irrevocable change. Created after the personal loss of a life partner, these strikingly poignant images of waiting and potential transition offer a contemplative space. Then the pandemic years coincided with this time of grieving, causing isolation, universal sadness and loss, and greater possibility of change for all. This work is the response to this moment in time and is a visual metaphor of such transition and a memorial to our loved ones passed.

Teos tuo esiin nykyhetken ja peruuttamattoman muutoksen realisoitumisen välisen vääjäämättömän jännitteen. Nämä elämänkumppanin menetyksen jälkeen luodut, silmiinpistävän koskettavat kuvat odottamisesta ja mahdollisesta siirtymästä tarjoavat tilaa mietiskelylle. Oman suruajan kanssa samaan aikaan osuneet pandemian vuodet aiheuttivat eristyneisyyttä, yleismaailmallista surua ja menetystä, mutta myös suuremman mahdollisuuden kaiken muuttumiselle. Tämä teos on reaktio tähän ajankohtaan, ja se on muistomerkki menehtyneille rakkaillemme ja visuaalinen metafora tällaisesta siirtymästä.