Valerie Syposz (Saksa / Germany)

Samanlainen kuin aina / Same as always

The work represents to me a past dark, private struggle and the process of healing that came after. I recently came upon this note I wrote around the time I created the work: “I am obsessed with food. I think about what I will eat and what I want to eat all day long. Sometimes I think my art is just an outlet for my residual problems with anorexia and bulimia. Why does food torture me so much? How something so basic and necessary for life can turn into an enemy.” In fact, I spent years of my life, wasted on obsessing over what I ate, what I should eat, what I couldn’t. After receiving help, I was finally able to face my problems and to face myself. 

Teos edustaa minulle menneisyyteni synkkää ja yksityistä kamppailua sekä siihen liittyvää parantumisen prosessia. Törmäsin hiljattain muistioon, jonka olen kirjoittanut samoihin aikoihin, kun työskentelin tämän teoksen parissa: ”Minulla on pakkomielle ruuasta. Koko päivän ajattelen, mitä aion syödä ja mitä haluan syödä. Joskus ajattelen taiteeni olevan vain kanava niille ongelmille, joita anoreksia ja bulimia jättävät jälkeensä. Miksi ruoka kiduttaa minua näin paljon? Miten jokin tavallinen ja elämälle välttämätön voi muuttua viholliseksi”. Olen käyttänyt vuosia elämästäni sen miettimiseen, mitä söin, mitä pitäisi ja mitä en voisi syödä. Haettuani apua pystyin vihdoin kohtaamaan ongelmani sekä itseni.